Labradorinnoutaja VISERYS "Vise"

Labradorinnoutaja synt.aika 4.8.2013 kuoli 26.12.2014
VISERYS "Vise"
FI44844/13
vise
ISÄ
FIN50036/08
SIIMLINE'S TEXAS RANGER
EMÄ
FI40550/10
IPOHIN NIGELLE


Visellä todettiin 4kk ikäisenä addisonin tauti (lisämunuaiskuoren vajaatoiminta), joka on tutkimuksissa todettu perinnölliseksi sairaudeksi
(www.katariinamaki.com/artikkelit/Addisonintauti_ji.htm).
Oireiden ilmaannuttua vain 4 kuisena, reilun viikon ajan Vise ripuloi, oksenteli, menetti täysin ruokahalun, vettäkään ei juonut lopulta lainkaan.
Kolmannen eläinlääkärin luona, jonne Vise lopulta vietiin, kun ei omin jaloin enää päässyt kävelemään,
todettiin verikokeiden (Kalium-arvo koholla, Natrium alhaalla) addisonin tauti, joka oli kriisivaiheessa.
Ja kriisivaihe on siis hengenvaarallinen. Vise selvisi kriisistä ja päästiin normaaliin elämään taas kiinni.
Tosin meni tovi, että saatiin lääkitykset kohdilleen. Addisonin taudissa kun on elinikäinen lääkitys ja arvoja pitää kontrolloida säännöllisesti.
Alkuun kontrolloitiin taajaan, lopulta 4 kuukauden väliin päästiin ja lokakuussa 2014 arvot näytti hyviltä.
Kaikki näytti hyvältä. Jouluaattona 2014 Vise oli vielä iloinen paketin saaja, ja joulupäivän aamunakin Vise oli touhukas kaveri,
mutta Joulupäivän illalla alkoi ripulointi, oksentelu ja syömättömyys, joka labradorinnoutajalle on melkoisen hälyyttävä tapaus.
Lääkkeet, jotka nipin napin saatiin menemään, tuli saman tien ulos tapaninpäivän aamuna.
Lähdimme päivystykseen. Tampereelta ei olisi edes löytynyt paikkaa, missä olisi voitu yrittää Vise pelastaa, emmekä lähteneet Hattulaan,
jossa apua olisi voitu saada, sillä Vise oli niin kipeä. Vise, joka labradorinnoutajamaiseen tapaan on kiltti eikä koskaan ärhentele,
murisi kun sille koetti antaa ruokaa tai kun eläinlääkäri tuli lähelle. Ei pystynyt kävelemään omin avuin. Ei syönyt ja aiemmin kotona kun joi,
kaikki tuli heti ulos. Emme halunneet Viselle enää kärsimystä. Aamulla pyysi viimeisillä voimillaan pihalle ja meni kiven juureen,
hakeakseen paikkaa kuolla, näin sen tulkitsimme. Niinpä Vise pääsi viimeiseen uneen, jossa ei kipua enää ole Tapanin päivänä 2014 klo 13.20 aikaan.
Meille koko perheelle jäi iso ikävä, mutta se helpottaa, kun tietää ettei Viseen enää satu.
Jos tulee yllä kuvattuja epämääräisiä oireita, kannattaa lääkärille mainita jos sukulaisissa on ollut addisonin tauti,
tämä saattaa helpottaa taudin diagnosointia, sillä joillakin diagnoosin löytäminen on kestänyt todella pitkäänkin.
Olisi hyvä, jos tauti diagnosoitaisiin hyvissä ajoin, sillä kriisi vaihe todella on aina hengenvaarallinen.

Jos kysyttävää, ota yhteyttä lehtonen.suvi(at)gmail.com